Oi ihana toukokuu...

Postauksen otsikko on varsin harhaanjohtava, koska kaikki kuvat ovat samalta päivältä... Lukijat kuitenkin arvatenkin antavat tämän anteeksi. Yritin pitkään miettiä mahdollisimman kuvaavaa otsikkoa tälle postaukselle, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Sitten mieleeni tuli tämä aikoinaan telkkareissa pyörinyt Catherina Zeta-Jonesin tähdittämä tv-sarja, jonka nimi oli täydellinen. :]

Helmikuun alkupuolella muutin asumaan Lahteen Riihelän kaupunginosaan. Riihelä sijaitsee Salpausselän ulkoilumaastojen läheisyydessä ja on luonnonläheinen ja viihtyisä asuinalue. Vajaan 100 hehtaarin asuinalue on rakennettu valtatie 12 eteläpuolelle ydinkeskustasta noin 5 kilometrin verran länteen päin. Alueen nimi periytyy 1500-luvun kantatalon nimestä. Riihelä liitettiin Hollolasta Lahteen vuonna 1956. Riihelän alueella on ollut asuntomessut vuonna 1978 sekä se on toiminut vuoden 1978 hiihdon maailmanmestaruuskisojen kisäkylänä. (Lähde: Lahden kaupungin www-sivut)

Alueen keskivaiheilla sijaitsee pieni Erviänpuisto, jonka keskellä sijaitsee pieni Erviänlampi. Lampi on nimestään huolimatta pikemminkin lähde, josta vedet virtaavat Erviänojan kautta Jokiäyrään puiston halki Porvoonjokeen. Puistoalueella sijaitsee lasten leikkipuisto ja koirapuisto.

Tämän postauksen kuvat on kaikki otettu Erviänpuistossa toukokuun puolenvälin aikoihin. :]

Kauniita sanoja kaikille äideille, olette rakkaita!

Laatikoita siivoillessa löysin vanhan ja kuluneen muistikirjaseni, johon olin yläasteikäisenä keräillyt eri lähteistä runoja. Kirjaa selatessani löysin hiirenkorville kuluneen sivun, jonka yläkulmaan olin lyijykynällä raapustanut vuosiluvun 2002. Luulenpa, että olen kyseisen runon aikoinani raapustanut omalle äidilleni tekemääni korttiin juuri tuona kyseisenä vuonna. :] Runo on peräisin jostain nuortenlehdestä (arvatenkin), mutta koska en koskaan tullut kirjoittaneeksi ylös mitään lähdemerkintöjä jää runon alkuperä ja runoilijan henkilöllisyys salaisuudeksi.

Haluankin nyt jakaa tämän kyseisen runon lukijoideni kanssa, koska uskon, että siinä on puettu sanoiksi meidän kaikkien tuntemukset ja ajatukset äideistä ja äiteydestä. Joten olkaapa hyvät:

Sinä kannoit minut maailmaan elämän itkuun ja lauluun.

Sinä autoit minut matkaan elämän omaan kulkuun.

Sinä annoit onnesi kokonaan, sinä opetit tajuamaan,

että elämän lahja annetaan kaikille kerran vaan.

Sinä tyynnytit minun kiukkuni, sinä lohdutit surullista.

Lämpöinen on minun muistoni äänesi hellästä soinnista.

Sinä autoit minua tielläni, kun elämäni oli synkkää.

Sinun rakkautesi turvanani pahat ajatukset pois työntää.

Rikkautta yhä vieläkin saat siitä, mitä kerran annoit.

Sinä olethan kuin ennenkin enkä antaisi sinua koskaan pois.

Kai tiedät sen, että rakastan sinua, sitä äitiä, joka olet minulle.

Jos sinäkin rakastat minua - olen aina tässä, juuri sinulle.