Oma koti kullan kallis

Vuokra-asuntomme laitettiin myyntiin kuluneen kuukauden aikana ja asuntonäyttöjen vuoksi asuntomme on kerrankin kuvauskelpoisessa kunnossa, joten ajattelin tarjota teille kiertokäynnin pienessä ja kompaktissa kaksiossamme (postauksen kuvat kämppiksen ottamia). 

Asunto on pinta-alaltaan 48,5 neliötä ja sijaitsee vuonna 1954 rakennetussa kivitalossa keskustan läheisyydessä. Asunto on viidennessä kerrokseksessa. Asunnon pääasiallinen sisustusväri on vihreän eri sävyt, vaikka varsinaisesti asuntoa ei olekaan sisustettu, vaan opiskelijatyyliin haalittu kirppareilta eripari huonekaluja. Asunnossa on vähän kaappitilaa, joten tästä syytä suurimmalle osalle tavaroista on keksittävä omituisia säilytyspaikkoja.

Eteinen ja wc:

Makuuhuone/allekirjoittaneen huone:

Lähes kaikki asunnon kaapeista on makuuhuoneen puolella, ja huoneeni toimiikin eräänlaisena varastona. Omille tavaroilleni/vaatteilleni on varattu kirjahyllyn vieressä oleva kaapisto. Loput kaapit toimivat siivouskomerona sekä romu- ja cosplayvarastona. Huoneen pitkulainen muoto aiheutti hieman ongelmia kalustejärjestystä suunnitellessa, mutta pitkällisen mittailun ja piirtelyn jälkeen toimiva järjestys löytyi. Ikkunan, seinän ja sängyn väliin jäävän tilaan oli hankala löytää sopivaa työpöytää, mutta onneksi pienen metsästyksen jälkeen löytyi sopiva pöytä. :D Huoneen ikkunasta (kuten kaikista muistakin ikkunoista) aukeaa näkymä Savonia-ammattikorkeakoulun kampusalueelle.  

Keittokomero:

Asuntoa etsiessämme yhtenä vaatimuksena oli sellainen pohjaratkaisu, että molempien huoneesta pääsee keittiöön/keittokomeroon. Päivärytmimme ovat sen verran erilaiset, että toisen huoneen läpi kulkeminen keittokomeroon saisi aina jommankumman hermot kiristymään. Haittapuolena keittiössämme on laskutilan puuttuminen lähes kokonaan. Ainoa keittiössä oleva pöytätila hupenee kodinkoneiden alle.

Olohuone/kämppiksen huone:

Kämppiksen huone toimii ns. monitoimitilana. Huoneita jakaessamme päätimme yhteistuumin, että isompi huone on kämppiksen, koska hänellä on koira, isompi telkkari ja kotiteatteri. :D Kämppiksen huone toimii keittiön jatkeena, leffateatterina, illanistumispaikkana, kissojen leikkipaikkana ja tietenkin makuuhuoneena. Varsinaista ruokapöytää meille ei ole, vaan kämppiksen huoneessa on miun vanha jättikokoinen työpöytäni. Työpöyta toimii ruoka-, piirrustus- ja ompelupöytänä... milloin minäkin.

Syvä analyysiä kalakukkokaupungista... tai ainakin sinnepäin :D

Kannoin kapsäkkini Kuopioon joulukuussa 2010, vaikka virallisten papereiden mukaan olenkin ollut kuopiolainen vasta tammikuusta 2011 lähtien. Muuton aikoihin olin juuri valmistunut Jyväskylän ammattikorkeakoulusta laboratorioanalyytikoksi ja etsimässä uusia seikkailuja. Jo opparia kirjoittaessani seurasin huolestuneena työmarkkinoita miettien tulevaisuutta. Syksyn yhteishaun alkaessa työpaikkoja ei näyttänyt olevan tarjolla ja ovella kolkuttelevan työttömyyden pelossa täytin hakupaperin bioanalyytiikan koulutusohjelmaan. Yllätyksekseni pääsin pääsykokeisiin ja myöhemmin talven aikana posti toi mukanaan myös ilmoituksen koulutusohjelmaan hyväksymisestä.

Jo ennen opiskelupaikan varmistumista olin lähinnä vitsinä heittänyt parhaalle ystävälleni ajatuksen Kuopioon muuttamisesta ja kimppakämpän etsimisestä. Tuolloin ystäväni oli työttömänä ja asui vanhempiensa luona maaseudulla. Ajatusta hetken aikaa sulateltuaan ystäväni innostui muuttoajatuksesta ja aloimme metsästämään asuntoa Kuopiosta, vaikka opiskelupaikkanikaan ei ollut vielä varmistunut. Muuton aikoihin ystäväni kaipaisi pääsyä uusiin maisemiin ja paremmat työllistymismahdollisuudet houkuttelivat omalta osaltaan muuttamaan.

Kuopio oli meille molemmille "suuri tuntematon", jossa kumpikaan ei ollut vielä koskaan aikaisemmin käynyt (ellei pääsykoepäivää lasketa). Nyt lähes kahden vuoden Kuopiossa asumisen jälkeen olemme molemmat alkaneet haikailemaan uusiin maisemiin ja muutto toiselle paikkakunnalle onkin edessä helmikuussa (siitä kenties lisää myöhemmin). Eniten Kuopiossa meitä miellyttää kaupungin kauneus ja luonnon näennäinen läheisyys. Keskusta-alueella on kiittettävästi säilytetty vanhoja rakennuksia, vaikka muutamien tilalle onkin rakennettu nykyaikaisia hirvityksiä (!). Puijolle, satamaan ja Saaristokaupunkiin on keskustasta siedettävän pituinen matka. Ilman autoa pääsee nauttimaan Väinölänniemen kauneudesta ja Kallaveden liplatuksesta. Asunnomme vieressä on sievä pieni puistoalua, jonka keskellä on lampi. Siellä on mukava ulkoilla koiran ja kissojen kanssa.

Rakastan Kuopiossa asumista, mutta silti odotan helmikuista poismuuttoa kuin kuuta nousevaa. Kuopiolaiset tuttavani (ja muutkin) ihmettelevät, miksi haluan muuttaa pois, jos kerran tykkään asua Kuopiossa. Yksi syy poismuuttamiseen on helmikuussa alkava pitkä harjoittelujakso ja Kuopion alueen harjoittelupaikkojen vähäinen määrä. Myöskään bioanalyytikkojen työllistymistilanne ei ole hyvä Kuopion alueella, joten valmistumisen jälkeen joutuisin kuitenkin muuttamaan töiden perässä muualle. Tästä syystä päätinkin pakata kimpsuni ja suunnata haistelemaan uusia tuulia. Harjoittelun jälkeen minulla on opintoja jäljellä enää puoli vuotta ja sen saa hoidettua alta pois hieman pitemmänkin matkan päästä.

Eniten tällä hetkellä Kuopiossa asumisessa meitä molempia ärsyttää se, että koko sen ajan mitä olemme täällä asuneet, on keskustan ja torin alue ollut remontissa. Kulkureitit muuttuvat jatkuvasti ja paikasta toiseen kulkiessaan joutuu puikkelehtimaan työmaa-alueiden läpi. Kuopio tuntuu myös olevan aivan liian kaukana kaikesta, kun vanhemmat asuvat Etelä-Suomessa. Harvoin jaksaa lähteä käymään "kotosalla", kun autottomana matkustamiseen saa tuhraantumaan helposti kuusikin tuntia.

Vaikka rakennustyömaista johtuva ärsytyskerroin onkin tällä hetkellä korkealla, ajattelen haikein mielin lähestyvää muuttoa. Toisaalta on mukavaa suunnata kohti uutta kaupunkia ja maisemia, mutta toisaalta Kuopio on vähitellen alkanut tuntua tutulta ja turvalliselta. Pääkopassa pyörii koko ajan ajatus, että pitäisikö sittenkin antaa vielä Kuopiolle tilaisuus ja jäädä tänne. Tällä hetkellä kuitenkin tulevaisuuden kannalta paras vaihtoehto on muuttaa Etelä-Suomen suuntaan ja yrittää löytää sieltä oma paikkansa. :D

Rosoisemmat kasvispihvit

Vaikka viimeisimmät postaukseni ovat lähes kaikki liittyneet ruokaan, haluan kuitenkin jakaa kanssanne myös tämän kasvispihvireseptin. Allaolevan reseptin idea on siinä, että pihveissä käytetään juuresraasteen sijasta juureskuutioita, jotka pihvejä syödessä tuovat oman säväyksensä ruokakokemukseen sattumien muodossa. Suussasulavat porkkananpalat ja perunakuutiot nostavat tämän ruokalajin uusiin ulottuvuuksiin.

Kasvispihvit ovat aina aikaavievä ruoka valmistaa, joten yleensä teemme kerralla suuremman määrän pihvejä ja laitamme niitä pakkaseen talteen. Tästä syystä myös reseptin ainemäärät ovat luokkaa suunnaton. :D

Rosoisemmat kasvispihvit (pihvejä tulee n. 20-30 kpl)

4 keskikokoista porkkanaa

6 keskikokoista perunaa

3 sipulia

2 ½ dl maitoa

6 rkl korppujauhoja

6 kananmunaa

6 rkl vehnäjauhoja

(oman maun mukaan) suolaa, valkopippuria, grillimaustetta, yrttimaustetta

Kuori juurekset ja keitä niitä kokonaisina maustamattomassa vedessä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Pilko jäähtyneet juurekset pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua sipulit. 

Laita korppujauho maidon sekaan turpoamaan.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja lisää mausteita oman makusi mukaan. Paista pannulla öljyä käyttäen halutun kokoisia pihvejä muutaman minuutin ajan. Taikinaa on helpointa annostella pannulle kauhalla. 

Kermaviilikastike

1 prk kermaviiliä

1 suolakurkku

sinappia

tuoretta tillisilppua

ripaus sokeria ja suolaa

sitruuna- ja mustapippuria

Pilko suolakurkku pieniksi kuutioiksi ja kuivaa siitä enimmät nesteet pois talouspaperin avulla. Sekoita kermaviili ja suolakurkkukuutiot keskenään.

Lisää joukkoon vähitellen pienissä erissä loput aineet välillä maistellen (oman maun mukaan).