Kannoin kapsäkkini Kuopioon joulukuussa 2010, vaikka virallisten papereiden mukaan olenkin ollut kuopiolainen vasta tammikuusta 2011 lähtien. Muuton aikoihin olin juuri valmistunut Jyväskylän ammattikorkeakoulusta laboratorioanalyytikoksi ja etsimässä uusia seikkailuja. Jo opparia kirjoittaessani seurasin huolestuneena työmarkkinoita miettien tulevaisuutta. Syksyn yhteishaun alkaessa työpaikkoja ei näyttänyt olevan tarjolla ja ovella kolkuttelevan työttömyyden pelossa täytin hakupaperin bioanalyytiikan koulutusohjelmaan. Yllätyksekseni pääsin pääsykokeisiin ja myöhemmin talven aikana posti toi mukanaan myös ilmoituksen koulutusohjelmaan hyväksymisestä.
Jo ennen opiskelupaikan varmistumista olin lähinnä vitsinä heittänyt parhaalle ystävälleni ajatuksen Kuopioon muuttamisesta ja kimppakämpän etsimisestä. Tuolloin ystäväni oli työttömänä ja asui vanhempiensa luona maaseudulla. Ajatusta hetken aikaa sulateltuaan ystäväni innostui muuttoajatuksesta ja aloimme metsästämään asuntoa Kuopiosta, vaikka opiskelupaikkanikaan ei ollut vielä varmistunut. Muuton aikoihin ystäväni kaipaisi pääsyä uusiin maisemiin ja paremmat työllistymismahdollisuudet houkuttelivat omalta osaltaan muuttamaan.
Kuopio oli meille molemmille "suuri tuntematon", jossa kumpikaan ei ollut vielä koskaan aikaisemmin käynyt (ellei pääsykoepäivää lasketa). Nyt lähes kahden vuoden Kuopiossa asumisen jälkeen olemme molemmat alkaneet haikailemaan uusiin maisemiin ja muutto toiselle paikkakunnalle onkin edessä helmikuussa (siitä kenties lisää myöhemmin). Eniten Kuopiossa meitä miellyttää kaupungin kauneus ja luonnon näennäinen läheisyys. Keskusta-alueella on kiittettävästi säilytetty vanhoja rakennuksia, vaikka muutamien tilalle onkin rakennettu nykyaikaisia hirvityksiä (!). Puijolle, satamaan ja Saaristokaupunkiin on keskustasta siedettävän pituinen matka. Ilman autoa pääsee nauttimaan Väinölänniemen kauneudesta ja Kallaveden liplatuksesta. Asunnomme vieressä on sievä pieni puistoalua, jonka keskellä on lampi. Siellä on mukava ulkoilla koiran ja kissojen kanssa.
Rakastan Kuopiossa asumista, mutta silti odotan helmikuista poismuuttoa kuin kuuta nousevaa. Kuopiolaiset tuttavani (ja muutkin) ihmettelevät, miksi haluan muuttaa pois, jos kerran tykkään asua Kuopiossa. Yksi syy poismuuttamiseen on helmikuussa alkava pitkä harjoittelujakso ja Kuopion alueen harjoittelupaikkojen vähäinen määrä. Myöskään bioanalyytikkojen työllistymistilanne ei ole hyvä Kuopion alueella, joten valmistumisen jälkeen joutuisin kuitenkin muuttamaan töiden perässä muualle. Tästä syystä päätinkin pakata kimpsuni ja suunnata haistelemaan uusia tuulia. Harjoittelun jälkeen minulla on opintoja jäljellä enää puoli vuotta ja sen saa hoidettua alta pois hieman pitemmänkin matkan päästä.
Eniten tällä hetkellä Kuopiossa asumisessa meitä molempia ärsyttää se, että koko sen ajan mitä olemme täällä asuneet, on keskustan ja torin alue ollut remontissa. Kulkureitit muuttuvat jatkuvasti ja paikasta toiseen kulkiessaan joutuu puikkelehtimaan työmaa-alueiden läpi. Kuopio tuntuu myös olevan aivan liian kaukana kaikesta, kun vanhemmat asuvat Etelä-Suomessa. Harvoin jaksaa lähteä käymään "kotosalla", kun autottomana matkustamiseen saa tuhraantumaan helposti kuusikin tuntia.
Vaikka rakennustyömaista johtuva ärsytyskerroin onkin tällä hetkellä korkealla, ajattelen haikein mielin lähestyvää muuttoa. Toisaalta on mukavaa suunnata kohti uutta kaupunkia ja maisemia, mutta toisaalta Kuopio on vähitellen alkanut tuntua tutulta ja turvalliselta. Pääkopassa pyörii koko ajan ajatus, että pitäisikö sittenkin antaa vielä Kuopiolle tilaisuus ja jäädä tänne. Tällä hetkellä kuitenkin tulevaisuuden kannalta paras vaihtoehto on muuttaa Etelä-Suomen suuntaan ja yrittää löytää sieltä oma paikkansa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti