Syksyinen omenapiirakka

Syksyisin torit täyttyvät eri omenalajikkeista. Joten päätinkin tällä kertaa pyhittää tämän postauksen omenapiirakalle. Alla oleva resepti on helppotöinen (kaikki vain sekaisin!) ja onnistuu jopa leivontataidottomalta (lue: allekirjoittanut) ongelmitta. Omenapiirakkaa teemme yleensä ympäri vuoden, mutta syksyisen tunnelman tähän piirakkaan tuo keittiössä leijaileva kanelintuoksu.

Syksyinen omenapiirakka

Pohja:
4 kananmunaa
4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
7 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
3 dl maitoa
300 g sulatettua margariinia

Päälle:
omenalohkoja/-paloja
1-2 rkl kanelia
0,5-1 dl sokeria

Sekoita kananmunat ja sokeri kulhossa käsivispilällä (ei tarvitse olla kuohkeaa, riittää että ovat sekaisin). Sekoita loput kuivista aineista pieneen määrään vehnäjauhoja.

Lisää hyvin sekoittaen muna-sokeri-seokseen jauhoja, maitoa ja margariinia vuorotellen pienissä erissä.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja levitä päälle omenalohkoja/-paloja, jotka on maustettu kanelilla ja sokerilla (oman maun mukaan).

Paista piirakkaa n. 200 asteessa puolisen tuntia.

Omenalohkoista tehty piirakka.

Lauantai - viikon kohokohta

Tällä hetkellä lauantai on mielestäni koko viikon paras päivä, jota jaksaa odottaa koko viikon ja jonka avulla jaksaa painaa eteenpäin taas seuraavan viikon ajan. Lauantaisin kokkaamme usein kämppiksen kanssa yhteistyössä jotain hyvää ruokaa (tänään perunamuussia, kalapuikkoja ja kermaviilikastiketta!) tai teemme illaksi jotain herkullista jälkiruokaa. Arkena olemme yleensä molemmat sen verran kiireisiä ja väsyneitä, että emme jaksa panostaa ruokapuoleen ja sorrumme usein einesten ja kaurapuuron nauttimiseen pahimman nälän karkoittamiseksi.

Lauantaipäivässä parasta on myös tunnin mittainen saunavuoro. Taloyhtiössämme suurin osa asukkaista haluaa ilmeisesti saunoa aikaisin, koska olemme lauantaisin viimeisiä saunojia (klo 19.30-20.30). Tuo ajankohta on meillä juuri sopiva, koska saunan jälkeen on vielä aikaa katsoa elokuvia, pelailla pelejä tai vaikka lähteä viihteelle, jos siltä tuntuu. Saunavuorosta puolet on löylyaikaa ja loppupuolikas on ns. suihkuaikaa. Kumpikin rakastamme saunomista, mutta emme pysty kovinkaan kauaa kuumassa löylyssä istumaan, joten useimmiten olemme jo 20 min saaneet saunomisesta tarpeeksemme ja siirtyneet suihkuhuoneen puolelle. Vaikka olemme molemmat naisihmisiä, emme osaa suihkussakaan viettää ikuisuutta ja olemme asunnolla takaisin yleensä jo puolta tuntia ennen saunavuoron loppumista. Asuntomme kylppäri on sen verran pieni ja lämmin, ettei siellä halua suorittaa mitään aikaavieviä kaunistautumisoperaatioita (ihan niinkuin niistä mitään apua edes olisi!), joten usein osa saunavuorosta tulee käytettyä ihon kuorimiseen ja muihin naisten puuhailuihin.

Kotona asuessani jokaviikkoinen saunailta kuului aina osaksi lauantai-iltaa. Silloin ajattelin, etten voisi koskaan kuvitellakaan pystyä asumaan jossakin ilman mahdollisuutta saunailtoihin. Opiskeluaikani sitä kuitenkaan ei koskaan saanut aikaiseksi varattua saunavuoroa ja ns. lenkkisaunat eivät sopineet omaan aikatauluun, joten saunominen jäi satunnaisiin saunomiskertoihin kotona tai kavereilla käydessä. Vähitellen tottui siihen, ettei pääse viikoittain rentoutumaan saunaan ja alkoi kehitellä muita rentoutumiskeinoja.

Muutettuani asumaan samaan asuntoon nykyisen kämppikseni kanssa päätimme varata saunavuoron, koska kämppikselleni saunominen on aina kuulunut osaksi viikkoarutiinia ja hänestä on tärkeää päästä pitkän työviikon jälkeen rentoutumaan saunan lämpöön. Saunavuoron aikana nautimme yleensä lämpimissä löylyissä istuen tölkilliset jääkylmää siideriä tai lonkeroa. Saunan jälkeen sitten vietämme herkutteluillan joko leffan, animen tai lautapelien parissa.

Viikinkiperjantai Valhallassa

Kuluneen vuoden aikana onnistuimme kämppiksen kanssa kerämään varsin mukavan pesämunan "herkuttelutilille" keskittämällä kaikki bonukset kahden etukortin voimin samalle tilille. Yleensä rahoitamme "herkuttelutililtä" kahvilakäyntimme, mutta vietettyämme kesän eri paikkakunnilla (vähensi yhteisiä kahvilareissuja aikalailla) tilille kertyi sen verran suuri summa kahisevaa, että päätimme käydä syksyn aikana kerrankin kunnollisessa ravintolassa syömässä ainaisten pikaruokailoiden sijasta.

Alunperin suunnitelmissa oli käydä syömässä Puijon torniravintolassa ja nauttia samalla henkeäsalpaavista maisemista, mutta sään näyttäessä sateiselta päätimmekin toteuttaa pitkäaikaisen haaveemme ja suunnata ruokailemaan viikinkien tyylillä Haraldiin. :D

Viikinkiravintola Haraldissa meitä kiinnosti eniten juuri viikinkiteema ja mielenkiintoisista ainesosista koottu menuu. Ruokalista tosin on hieman hintavanpuoleinen opiskelijabudjetille, joten olemme lähinnä odotelleet rahatilanteen sallivan vierailun tässä ravintolassa. Viikinkiteema oli toteutettu hyvällä maulla ja ravintola olikin sisätiloiltaan hyvin viihtyisä. Ruokalista oli täynnä herkullisia makuyhdistelmiä ja olikin varsin hankalaa yrittää päättää mitä haluaa sillä kerralla syödä. Lopulta valitsin alkuruuaksi "Päällikön tyttären viheriäisen salaatin", pääruuaksi "Kaskenpolttajan häränpihvin", jälkiruuaksi "Haraldin tervaisen" ja palanpainikkeeksi "Viikingin voimaoluen". Annoksien sisältöä en ala tässä kuvailemaan, lisätietoa saa halutessaan: Viikinkiravintola Harald - A la carte.

Ruoka oli suussa sulavaa ja herkullista. Ikäväkseni huomasin, että opiskelijabudjetilla elävän vatsa ei veny riittävästi hyvän ruokalautasen äärellä ja en jaksanut ihan koko härkäpihviäni syödä loppuun asti. Onneksi jälkiruoka syödään aina toiseen vatsaan ja ruokailun kruunasi kulhollinen tervajäätelöä.

Postauksen kuvituksena on muutama ravintolassa napsittu valokuva.

Onnellinen hän joka makuhermojaan hellii, onnellinen hän joka toista kestii. Haraldissa nämä onnelliset kohtaa, pidot ainutkertaisiin elämyksiin johtaa.

Purjehtikaa herkkujen maailmaan!

Syyspäivä Puijolla ja koiran kuljetuskärryn koeajoa

Aurinko helli tänään Kuopiota ja lämpötilakin pysytteli +15 asteen yläpuolelle, joten päätimme kämppiksen kanssa suunnata Puijolle valokuvailemaan ja nauttimaan syysauringosta. Asunnoltamme ei Puijolle ole kovinkaan pitkä matka, mutta ajatuksena oli lähteä liikenteeseen polkupyörällä ja jättää pyörät jonnekin hiihtokeskuksen tienoille... ja kiivetä "metsäreittiä" Puijon tornin juurelle.

Ajattelimme polkupyörän vieressä juoksemisen ja metsässä kiipeilyn olevan liian rankkaa koiralle, joten päätimme ottaa mukaan vartavasten koirien kuljettamiseen suunnitellun polkupyörään kiinnitettävän kuljetuskärryn. Kuljetuskärry muistuttaa suuresti lasten vastaavaa, mutta siitä puuttuu sisältä istuin. Sisäpehmuste on irrottavissa ja sisällä on kiinnityslenkki, johon koiran saa kiinni ajon ajaksi. Oman kärrymme tilasimme jo vuosi sitten Saksasta pitempiä pyörälenkkejä varten, koska suomenlapinkoira ei jaksa kovinkaan pitkiä matkoja juosta pyörän vieressä. 

Kuljetuskärryä olemme tosin kuluneen vuoden aikana käyttäneet kaikkeen muuhun paitsi koiran kuljettamiseen. Se toimii kuljetuskoppana kissoille eläinlääkärireissuilla (kissat muovisessa kuljetuskopassa) ja "kauppakassina" automarkettireissuilla. Tänään koira oli kärryn kyydissä ensimmäistä kertaa ja taisi vähän pelottaa kyydissä istuminen, koska yritti kuopia ulos kärrystä kimeästi haukkuen. Annoimmekin hänen sitten juosta menomatkan pyörän vieressä. Paluumatkalla metsäreissu oli tainnut vaatia veronsa ja koira meni kärryyn mielellään istuen nätisti ja hiljaa koko matkan.

Puijolle tosiaan kiipesimme ja laskeuduimme "metsäreittiä" (suorinta tietä ylös ja suorinta tietä alas teitä käyttämättä). Puijon tornissa emme tällä kertaa käyneet, kun emme viitsineet jättää koiraa yksin ulos odottamaan. Sen sijaan keskityimme kuvailemaan mäkitornien tasolta avautuvaa maisemaa (ja jostain syystä itse innostuin lähinnä kuvailemaan mäkitornien rakenteita).

Musiikkia syyskuun sateisiin

Musiikilla on tärkeä merkitys sekä omassa että kämppikseni arjessa. Entistä harvemmin löytyy sellaisia hetkiä, jolloin musiikki ei soi (paitsi tietenkin telkkaria katsoessa ja pelikoneilla pelatessa). Lenkillä mukana kulkee useimmiten iPod tai kännykkä (riippuen kumman akku on ladattu).

Musiikkimaultani olen kaikkiruokainen (hevimetallista rokin kautta poppiin ja danceen). Varsinaisia suosikkibändejä minulla on useita, mutta ylivoimaisia suosikkejani on 30 Seconds To Mars (Leton veljekset!), Linkin Park, Apocalyptica ja Rammstein. Musiikkimakuni kuitenkin muuntautuu useimmiten mielialojeni mukaan, ja tällä hetkellä kuuntelen mielelläni vähän menevämpää biittiä ja varsinkin dubstep soi ahkerasti sekä omassa että kämppiksen huoneessa.

Tämän postauksen lopusta löytyy videomuodossa muutama tämän hetken suosikkikipaleista, jotka soivat jatkuvasti asunnossamme. Nauttikaa omalla vastuullanne! :D

Valokuvauksesta

Kun on tullut jo muutamaan postaukseen liitettyä mukaan itseotettua valokuvia, parasta varmaan kertoa hieman valokuvausvälineistäni ja sun muusta. Valokuvia otan joko kännykällä (yllätys) tai digipokkarillani (Olympus u-7010).

Valokuvia jaksan harvemmin muokkailla, vaan jaan ne yleensä juuri siinä muodossa kuin ne ovat kamerassa siirrettäessä olleet. Kännykällä otettuja kuvia muokkaan Instagram-sovelluksen avulla käyttäen erilaisia filttereitä ja kehyksiä. Välillä kuitenkin innostun muokkailemaan myös digipokkarilla otettuja kuvia tai muodostaa niistä kollaaseja. Tällöin käytän muokkausohjelmana Picasa 3:stä, jonka olen erinäisten kokeilun kautta huomannut olevan se kaikkein toimivin ohjelma itselleni.

Sen verran vähän tulee valokuvia otettua, (vaikka nykyään sitä kuvaakin erinäisiä asioita juuri blogia varten) etten halua vielä panostaa parempaan kameraan tai maksullisiin kuvankäsittelyohjelmiin.

Kaupunkivaelluksella Saaristokaupungissa

Sateeton ja suhteellisen lämmin päivä houkutteli lähtemään päiväretkelle Saaristokaupungissa olevalle Pölhön grillipaikalle. Vaellusseuraksi lähti mukaan paras ystäväni ja hänen koiransa. Kävelymatkaa grillipaikalle oli noin 3 km eli juuri sopivasti, että voi hyvällä omatunnolla herkutella. :D

Tuttavamme vakuutti meille, että grillipaikalla löytyy kuivia polttopuita. Paikalle saavuttuamme huomasimme kuitenkin, että polttopuita ei ollutkaan tarjolla. Onneksi vähään aikaan ei ollut satanut, joten lähimetsä oli täynnä kuivia oksia, joilla saimme nuotion aikaiseksi. Entisenä partiolaisena voin ylpeänä myöntää, että nuotion sytytystaidot eivät olleet vielä kadonneet ja nuotio syttyi heti ensimmäisellä yrittämällä.

Grillipaikalla tuuli sen verran, että nuotio meinasi välillä sammua, mutta saimme onneksi paistettua makkarat ja paahdettua vaahtokarkkeja. Retken kruunasi termospullosta löytynyt kahvi. Nuotiopaikka sijaitsi kauniilla paikalla, mutta hieman tunnelmaa pilasi ympäristöön jätetyt roskat. :/ Sää helli meitä koko kolmen tunnin reissun ajan ja palasimme tyytyväisinä kämpille savulta tuoksuen.

Tämänkertaisen postauksen kuvituksena on retken aikana otettuja kuvia.