31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012

Kulunut vuosi on pyörinyt aikalailla opiskelun ja työnteon ympärille. Ehkäpä juuri tästä syystä ei mieleeni noussut mitään erityistä kohokohtaa tältä vuodelta.

Kuluneen vuoden aikana saavutin neljänvuotissadan (25!) virstanpylvään ilman pahemmanlaatuista kriiseilyä, vaikka pikkusiskon vuoden alkupuolelle osuneet häät sitä nostivat hieman pintaan kriisinpoikasta. Kaipa se on ihan normaalia tuntea itsensä epäonnistuneeksi, kun pikkusisko(t) ovat löytäneet "sen oikeansa" enemmin kuin itse on edes kokenut yhtään kunnollista parisuhdetta.

Huhtikuuhun mennessä olin jo täysin luopunut toivosta kesätöiden saamisen suhteen ja aloin henkisesti valmistautumaan rahattomana joutenoloon (mielummin sitä olisi töissä ollut!). Hyvän onnenkantamoisen kautta pääsin kuin pääsinkin oman alani kesätöihin mikrobiologian laboratorioon Lahteen. Kesän aikana sain varmuuden siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen alaa valitessani. Lahti oli minulle ennestään lähes tuntematon kaupunki, koska en ollut käynyt siellä aiemmin kuin muutama kesäviikonlopun ajan ja silloin vain rautatieasemalla, leirintäalueella ja Sibeliustalolla. Tästä syystä jo pelkkä ajatus kesän viettämisestä vieraassa kaupungissa tuntui pelottavalta. Onneksi sain kerättyä riittävästi rohkeutta vastattakseni myöntävästi työtarjoukseen ja pakatakseni omaisuuteni rinkkaan suunnatakseni kohti uusia seikkailuja. Kesän aikana ihastuin kaupunkiin ja tuntui haikealta muuttaa kesän loputtua takaisin Kuopioon. Kesätyö poiki miulle myös opinnäytetyö aiheen, jonka myötä palasin kuukauden ajaksi takaisin Lahteen ja vanhaan työpaikkaani tekemään työn käytännön osuutta. :]

Vuoden alussa vannon aina liikkuvani enemmän ja syöväni terveellisemmin, mutta ei vielä toistaiseksi se ei ole vielä kertaakaan toteutunut (huoh!). Kesällä tuli tosin harrastettua tehokkaasti liikuntaa työmatkapyöräilyn muodossa (10 km yhteen suuntaan). Herkkuja tuli kuluneena vuonna syötyä ihan liikaa kuten myös eineksiä ja pikaruokaa (juhliakin tuli emännöityä tavallista useammin). Kummallista kyllä tästä huolimatta onnistuin kuluneen vuoden aikana pudottamaan painoa lähes 8 kiloa! Toivottavasti pysyvät poissa, eivätkä palaa vuoden vaihtuessa takaisin. :D

Ajatellessa kulunutta vuotta kokonaisuutena olen siihen varsin tyytyväinen kuluneeseen vuoteen, vaikka sitä "oikeaa" ei tälläkään kertaa löytynyt. Toivottavasti ensi vuonna on parempi metsästysonni miesrintamalla. :D

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2013 kaikille lukijoille!

21. joulukuuta 2012

Pikkujouluiset läksiäiset

Kulunut kuukausi ja edeltävä kuukausikin on ollut opiskeluiden täyttävää, joten olen viettänyt tarkkaan harkittua blogihiljaisuutta. Nyt joululoman alkaessa on sopiva aika yrittää palata takaisin bloggauksen maailmaan, vaikka bloggaustahtini ei aiemminkaan ole ollut mitenkään säännöllistä. :D

Joulukuun kunniaksi tämän ns. come back-postauksen aiheena on viime viikonloppuna olleet pikkujoulut, joita emännöimme kämppikseni kanssa. Samalla kertaa juhlistimme läksiäisimme ja tulevan puolen vuoden mittaisen harjoittelujakson alkamista (hieman etuajassa tosin :]). Tammikuussa opiskeluryhmänne hajoaa eri puolille Suomea harjoittelemaan oman alamme asiantuntijoiksi keskussairaaloiden laboratoriossa. Itse aloitan harjoittelurupeaman Itä-Suomen yliopistolla genetiikan laitoksella tutkimusryhmän osana (tosin vain parin viikon ajan). Loppuharjoitteluajaksi kerään kimpsuni sekä kampsuni ja suuntaan Lahteen loppuharjoitteluajaksi (ja kenties pitemmäksi ajaksikin). Viime viikonloppu olikin loistava ajankohta läksiäisten juhlistamiseen ennenkuin kaikki hajaantuvat eri paikkakunnille.

Varsinaiseen aiheeseen palatakseni vieraskatraamme koostui suurimmalta osin opiskelutovereistani. Piskuisessa kaksiossamme oli illan aikana 12 henkeä + eläinkatras, joten tunnelma oli varsin tiivis, äänekäs ja lämmin. :D Aika kului kuin siivillä lautapelejä pelatessa, herkkuja mutustaessa, juomia juodessa ja keskustelun syövereissä. Lautapeleistä kovassa suosiossa oli Alias ja palikkatornipeli Bandu. Loppuillasta porukka innostui myös laittamaan jalalla koreasti Wiin tanssimattoja ja tanssipelin avustuksella. :D








Kermaliköörijuustokakku.
Tarjoilut hoidettiin suurimmalta osin nyyttärimeiningillä. Illan emäntinä teimme kämppikseni kanssa kahta erilaista boolia sekä kermaliköörijuustokakkua (Resepti). Boolimme saivat kehuja, mutta vieraille näytti pikkujoulujen hengessä maistuvan paremmin punaviinillä terästytty glögi. Kuluneen viikon aikana olemmekin kämppiksen kanssa nauttineet joka ilta lasillisen jääkaappikylmää boolia. :D Opiskelukaverini toimivat eräänlaisena testiryhmänä kakun suhteen. Kakun menekki oli huikea, joten kämppis taitaa tehdä samalla reseptillä kakkua myös jouluksi ja töihin läksiäistarjoiluna.




Illan boolit vasemmalta oikealle: raparperi ja mustaherukka.

Vaikka olemme kämppiksen kanssa molemmat varsin epäsosiaalisia, järjestämme aina juhla-aiheen eteentullessa illanistujaisia. Useimmiten syynä juhlien järjestämiseen on se, että kämppis haluaa kokeilla jotain uutta leivonnais- tai kakkureseptiä ja tarvitsee testiryhmän. :D Itse rakastan juhlien suunnitteluvaihetta, en varsinaita juhlahetkeä. Juhlien teemavärin valinta, nimikorttien tekeminen ja juhlapöydän koristelua on parasta koko illanistujaisissa. Jokaisissa illanistujaisissa olemme tarjonneet erilaista boolia, jonka valitsimme lähinnä värin, emme maun perusteella. Tämänkertaisten juhlien teemavärinä oli jouluinen punainen, vihreä ja kultainen. Juhlapöytä koristeltiin kynttilöin, hyasintein ja vihrein köynnöksin. Tunnelmaa luomassa oli joulukuusi, jouluvaloja ja jouluverhot.







Kissat valloittivat tanssipelin. :D

17. marraskuuta 2012

I want somebody to share the rest of my life...

En tiedä johtuuko se sään muuttumisesta sateisemmaksi, pimeämmäksi ja kylmemmäksi, mutta aina tähän aikaan vuodesta alan kaipaamaan vierelleni ihmistä, johon voin luottaa ja joka tukee minua kaikissa elämäntilanteissa. Ihmistä, joka ymmärtää minua ja jota myös minä itse kykenen ymmärtämään. Ihmistä, joka osaa toisinaan ilahduttaa minua huonon päivän kohdalle osuessa ja osoittaa rakkaudensa pienillä teoilla arjen keskellä. Ihmistä, jonka kainaloon voi käpertyä sohvalle katsomaan elokuvia tai kokkailla yhdessä  keittiössä  herkullisia ruokia, jotka vievät kielen mennessään.

Varsinaisesti en tiedä, mistä tämä kaipaus saa alkunsa, mutta olen 25-vuotisen elämänkaareni aikana parisuhteessa ainoastaan noin 10 kuukauden mittaisen ajanjakson ajan. Parisuhde hiipi eteeni salakavalasti juuri silloin, kun en sitä odottanut ja nuo 10 kuukautta kuuluvat onnellisimpiin kuukausiin elämässäni. Suhde kuitenkin kaatui luultavasti erilaisiin elämäntilanteisiin, välimatkaan ja muiden tuntemattomiksi jääneiden seikkojen vuoksi. Tämä toistaiseksi ainoaksi jäänyt parisuhteeni auttoi minua kasvamaan ihmisenä ja opetti minut päästämään toinen ihminen vähäksi aikaa riittävän lähellle.

Koskaan en ole keksinyt varsinaista selitystä sille, miksi olen olen viettänyt "sinkkuelämää" kaikki nämä vuodet. Asiaa olen monta kertaa miettinyt, mutta varsinaiset syyt ovat toistaiseksi pysytelleet piilossa. Yhtenä syynä parisuhteiden puuttumiseen olen pitänyt ulkonäköäni, koska olen kauan ollut tyytymätön peilissä näkyvään ihmiseen. Vähitellen olen alkanut hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, mutta silti minulla ei vielä ole riittävästi itseluottamusta, jotta uskoisin kenties myös miesten pitävän ulkonäöstäni. Usein tunnen itseni rumaksi ankanpoikaseksi, josta ei koskaan tule joutsenta tai Tuhkimon seinäruusuksi jääväksi sisarpuoleksi.

Erakkomainen luonne yhdistettynä sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei myöskään edesauta uusiin ihmiseen tutustumista. Vietän mielelläni aikaa kotona tietokoneen ääressä ja suuret ihmismassat (varsinkin humalaiset!) saavat minut ahdistumaan. Minun on usein hankala tutustua uusiin ihmisiin; ja kaikki uudet ja tuntemattomat tilanteet saavat minut ahdistumaan. Tutustumisen jälkeen tulen suhteellisen hyvin toimeen sekä miesten että naisten kanssa, mutta sille asteelle pääseminen on usein työn ja tuskan takana. Tämä kaikki vaikeuttaa uusiin ihmisiin tutustumista esim. baareissa. Harrastuksenikin ovat sellaisia, että ei niissä tule tavattua uusia ihmisiä tai jutustelua niitä näitä  kenenkään kanssa. Juhlimassa kävin usein alkuopiskeluaikoina, mutta nykyään siihenkään ei tunnu enää löytyvän rahaa saatika aikaa. 

Toisaalta nautin itsenäisestä eämästä, mutta toisaalta kaipaan viereeni sitä toista puolikasta, jonka kanssa jakaa ilot ja murheet. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään koko elinaikaansa yksin. Välillä sitä toista puolikasta on odotettava/etsittävä pidempään ja joskus myös mutkien tai harha-askelten kautta. Uskon kuitenkin, että jokaista varten on jossakin se, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Usein parisuhteen löytäminen on kiinni omasta aktiivisuudesta ja luulenkin se onkin suurin hidasteeni tällä hetkellä, koska en osaa tuoda itseäni esille, vaan istun kotona surkuttelemassa asiaa. Joku viisas on joskus todennut, että "ei ne miehet kotiovelta tule hakemaan". Totta joka sana, vaikka täytyy todeta, että edellinen parisuhteeni alkoi juuri niin, että prinssi käveli vastaan asunnon ovella. :] Toivon kai, että seuraavan parisuhteeni alkaminen sujuisi omalla painollaan aivan kuin edellisellä kerrallakin.

Haluan päättää tämän postauksen kahteen kappaleeseen, jotka auttavat minua eteenpäin ja saavat uskomaan rakkauteen.







14. lokakuuta 2012

Oma koti kullan kallis

Vuokra-asuntomme laitettiin myyntiin kuluneen kuukauden aikana ja asuntonäyttöjen vuoksi asuntomme on kerrankin kuvauskelpoisessa kunnossa, joten ajattelin tarjota teille kiertokäynnin pienessä ja kompaktissa kaksiossamme (postauksen kuvat kämppiksen ottamia). 

Asunto on pinta-alaltaan 48,5 neliötä ja sijaitsee vuonna 1954 rakennetussa kivitalossa keskustan läheisyydessä. Asunto on viidennessä kerrokseksessa. Asunnon pääasiallinen sisustusväri on vihreän eri sävyt, vaikka varsinaisesti asuntoa ei olekaan sisustettu, vaan opiskelijatyyliin haalittu kirppareilta eripari huonekaluja. Asunnossa on vähän kaappitilaa, joten tästä syytä suurimmalle osalle tavaroista on keksittävä omituisia säilytyspaikkoja.




Eteinen ja wc:






Makuuhuone/allekirjoittaneen huone:

Lähes kaikki asunnon kaapeista on makuuhuoneen puolella, ja huoneeni toimiikin eräänlaisena varastona. Omille tavaroilleni/vaatteilleni on varattu kirjahyllyn vieressä oleva kaapisto. Loput kaapit toimivat siivouskomerona sekä romu- ja cosplayvarastona. Huoneen pitkulainen muoto aiheutti hieman ongelmia kalustejärjestystä suunnitellessa, mutta pitkällisen mittailun ja piirtelyn jälkeen toimiva järjestys löytyi. Ikkunan, seinän ja sängyn väliin jäävän tilaan oli hankala löytää sopivaa työpöytää, mutta onneksi pienen metsästyksen jälkeen löytyi sopiva pöytä. :D Huoneen ikkunasta (kuten kaikista muistakin ikkunoista) aukeaa näkymä Savonia-ammattikorkeakoulun kampusalueelle.  







Keittokomero:

Asuntoa etsiessämme yhtenä vaatimuksena oli sellainen pohjaratkaisu, että molempien huoneesta pääsee keittiöön/keittokomeroon. Päivärytmimme ovat sen verran erilaiset, että toisen huoneen läpi kulkeminen keittokomeroon saisi aina jommankumman hermot kiristymään. Haittapuolena keittiössämme on laskutilan puuttuminen lähes kokonaan. Ainoa keittiössä oleva pöytätila hupenee kodinkoneiden alle.






Olohuone/kämppiksen huone:

Kämppiksen huone toimii ns. monitoimitilana. Huoneita jakaessamme päätimme yhteistuumin, että isompi huone on kämppiksen, koska hänellä on koira, isompi telkkari ja kotiteatteri. :D Kämppiksen huone toimii keittiön jatkeena, leffateatterina, illanistumispaikkana, kissojen leikkipaikkana ja tietenkin makuuhuoneena. Varsinaista ruokapöytää meille ei ole, vaan kämppiksen huoneessa on miun vanha jättikokoinen työpöytäni. Työpöyta toimii ruoka-, piirrustus- ja ompelupöytänä... milloin minäkin.








12. lokakuuta 2012

Syvä analyysiä kalakukkokaupungista... tai ainakin sinnepäin :D

Kannoin kapsäkkini Kuopioon joulukuussa 2010, vaikka virallisten papereiden mukaan olenkin ollut kuopiolainen vasta tammikuusta 2011 lähtien. Muuton aikoihin olin juuri valmistunut Jyväskylän ammattikorkeakoulusta laboratorioanalyytikoksi ja etsimässä uusia seikkailuja. Jo opparia kirjoittaessani seurasin huolestuneena työmarkkinoita miettien tulevaisuutta. Syksyn yhteishaun alkaessa työpaikkoja ei näyttänyt olevan tarjolla ja ovella kolkuttelevan työttömyyden pelossa täytin hakupaperin bioanalyytiikan koulutusohjelmaan. Yllätyksekseni pääsin pääsykokeisiin ja myöhemmin talven aikana posti toi mukanaan myös ilmoituksen koulutusohjelmaan hyväksymisestä.

Jo ennen opiskelupaikan varmistumista olin lähinnä vitsinä heittänyt parhaalle ystävälleni ajatuksen Kuopioon muuttamisesta ja kimppakämpän etsimisestä. Tuolloin ystäväni oli työttömänä ja asui vanhempiensa luona maaseudulla. Ajatusta hetken aikaa sulateltuaan ystäväni innostui muuttoajatuksesta ja aloimme metsästämään asuntoa Kuopiosta, vaikka opiskelupaikkanikaan ei ollut vielä varmistunut. Muuton aikoihin ystäväni kaipaisi pääsyä uusiin maisemiin ja paremmat työllistymismahdollisuudet houkuttelivat omalta osaltaan muuttamaan.


Kuopio oli meille molemmille "suuri tuntematon", jossa kumpikaan ei ollut vielä koskaan aikaisemmin käynyt (ellei pääsykoepäivää lasketa). Nyt lähes kahden vuoden Kuopiossa asumisen jälkeen olemme molemmat alkaneet haikailemaan uusiin maisemiin ja muutto toiselle paikkakunnalle onkin edessä helmikuussa (siitä kenties lisää myöhemmin). Eniten Kuopiossa meitä miellyttää kaupungin kauneus ja luonnon näennäinen läheisyys. Keskusta-alueella on kiittettävästi säilytetty vanhoja rakennuksia, vaikka muutamien tilalle onkin rakennettu nykyaikaisia hirvityksiä (!). Puijolle, satamaan ja Saaristokaupunkiin on keskustasta siedettävän pituinen matka. Ilman autoa pääsee nauttimaan Väinölänniemen kauneudesta ja Kallaveden liplatuksesta. Asunnomme vieressä on sievä pieni puistoalua, jonka keskellä on lampi. Siellä on mukava ulkoilla koiran ja kissojen kanssa.


Rakastan Kuopiossa asumista, mutta silti odotan helmikuista poismuuttoa kuin kuuta nousevaa. Kuopiolaiset tuttavani (ja muutkin) ihmettelevät, miksi haluan muuttaa pois, jos kerran tykkään asua Kuopiossa. Yksi syy poismuuttamiseen on helmikuussa alkava pitkä harjoittelujakso ja Kuopion alueen harjoittelupaikkojen vähäinen määrä. Myöskään bioanalyytikkojen työllistymistilanne ei ole hyvä Kuopion alueella, joten valmistumisen jälkeen joutuisin kuitenkin muuttamaan töiden perässä muualle. Tästä syystä päätinkin pakata kimpsuni ja suunnata haistelemaan uusia tuulia. Harjoittelun jälkeen minulla on opintoja jäljellä enää puoli vuotta ja sen saa hoidettua alta pois hieman pitemmänkin matkan päästä.


Eniten tällä hetkellä Kuopiossa asumisessa meitä molempia ärsyttää se, että koko sen ajan mitä olemme täällä asuneet, on keskustan ja torin alue ollut remontissa. Kulkureitit muuttuvat jatkuvasti ja paikasta toiseen kulkiessaan joutuu puikkelehtimaan työmaa-alueiden läpi. Kuopio tuntuu myös olevan aivan liian kaukana kaikesta, kun vanhemmat asuvat Etelä-Suomessa. Harvoin jaksaa lähteä käymään "kotosalla", kun autottomana matkustamiseen saa tuhraantumaan helposti kuusikin tuntia.


Vaikka rakennustyömaista johtuva ärsytyskerroin onkin tällä hetkellä korkealla, ajattelen haikein mielin lähestyvää muuttoa. Toisaalta on mukavaa suunnata kohti uutta kaupunkia ja maisemia, mutta toisaalta Kuopio on vähitellen alkanut tuntua tutulta ja turvalliselta. Pääkopassa pyörii koko ajan ajatus, että pitäisikö sittenkin antaa vielä Kuopiolle tilaisuus ja jäädä tänne. Tällä hetkellä kuitenkin tulevaisuuden kannalta paras vaihtoehto on muuttaa Etelä-Suomen suuntaan ja yrittää löytää sieltä oma paikkansa. :D

6. lokakuuta 2012

Rosoisemmat kasvispihvit

Vaikka viimeisimmät postaukseni ovat lähes kaikki liittyneet ruokaan, haluan kuitenkin jakaa kanssanne myös tämän kasvispihvireseptin. Allaolevan reseptin idea on siinä, että pihveissä käytetään juuresraasteen sijasta juureskuutioita, jotka pihvejä syödessä tuovat oman säväyksensä ruokakokemukseen sattumien muodossa. Suussasulavat porkkananpalat ja perunakuutiot nostavat tämän ruokalajin uusiin ulottuvuuksiin.

Kasvispihvit ovat aina aikaavievä ruoka valmistaa, joten yleensä teemme kerralla suuremman määrän pihvejä ja laitamme niitä pakkaseen talteen. Tästä syystä myös reseptin ainemäärät ovat luokkaa suunnaton. :D



Rosoisemmat kasvispihvit (pihvejä tulee n. 20-30 kpl)

4 keskikokoista porkkanaa
6 keskikokoista perunaa
3 sipulia
2 ½ dl maitoa
6 rkl korppujauhoja
6 kananmunaa
6 rkl vehnäjauhoja
(oman maun mukaan) suolaa, valkopippuria, grillimaustetta, yrttimaustetta

Kuori juurekset ja keitä niitä kokonaisina maustamattomassa vedessä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Pilko jäähtyneet juurekset pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua sipulit. 

Laita korppujauho maidon sekaan turpoamaan.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja lisää mausteita oman makusi mukaan. Paista pannulla öljyä käyttäen halutun kokoisia pihvejä muutaman minuutin ajan. Taikinaa on helpointa annostella pannulle kauhalla. 


Kermaviilikastike

1 prk kermaviiliä
1 suolakurkku
sinappia
tuoretta tillisilppua
ripaus sokeria ja suolaa
sitruuna- ja mustapippuria

Pilko suolakurkku pieniksi kuutioiksi ja kuivaa siitä enimmät nesteet pois talouspaperin avulla. Sekoita kermaviili ja suolakurkkukuutiot keskenään.

Lisää joukkoon vähitellen pienissä erissä loput aineet välillä maistellen (oman maun mukaan).




28. syyskuuta 2012

Syksyinen omenapiirakka

Syksyisin torit täyttyvät eri omenalajikkeista. Joten päätinkin tällä kertaa pyhittää tämän postauksen omenapiirakalle. Alla oleva resepti on helppotöinen (kaikki vain sekaisin!) ja onnistuu jopa leivontataidottomalta (lue: allekirjoittanut) ongelmitta. Omenapiirakkaa teemme yleensä ympäri vuoden, mutta syksyisen tunnelman tähän piirakkaan tuo keittiössä leijaileva kanelintuoksu.

Syksyinen omenapiirakka


Pohja:

4 kananmunaa
4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
7 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
3 dl maitoa
300 g sulatettua margariinia

Päälle:

omenalohkoja/-paloja
1-2 rkl kanelia
0,5-1 dl sokeria

Sekoita kananmunat ja sokeri kulhossa käsivispilällä (ei tarvitse olla kuohkeaa, riittää että ovat sekaisin). Sekoita loput kuivista aineista pieneen määrään vehnäjauhoja.


Lisää hyvin sekoittaen muna-sokeri-seokseen jauhoja, maitoa ja margariinia vuorotellen pienissä erissä.


Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja levitä päälle omenalohkoja/-paloja, jotka on maustettu kanelilla ja sokerilla (oman maun mukaan).


Paista piirakkaa n. 200 asteessa puolisen tuntia.



Omenalohkoista tehty piirakka.

22. syyskuuta 2012

Lauantai - viikon kohokohta

Tällä hetkellä lauantai on mielestäni koko viikon paras päivä, jota jaksaa odottaa koko viikon ja jonka avulla jaksaa painaa eteenpäin taas seuraavan viikon ajan. Lauantaisin kokkaamme usein kämppiksen kanssa yhteistyössä jotain hyvää ruokaa (tänään perunamuussia, kalapuikkoja ja kermaviilikastiketta!) tai teemme illaksi jotain herkullista jälkiruokaa. Arkena olemme yleensä molemmat sen verran kiireisiä ja väsyneitä, että emme jaksa panostaa ruokapuoleen ja sorrumme usein einesten ja kaurapuuron nauttimiseen pahimman nälän karkoittamiseksi.

Lauantaipäivässä parasta on myös tunnin mittainen saunavuoro. Taloyhtiössämme suurin osa asukkaista haluaa ilmeisesti saunoa aikaisin, koska olemme lauantaisin viimeisiä saunojia (klo 19.30-20.30). Tuo ajankohta on meillä juuri sopiva, koska saunan jälkeen on vielä aikaa katsoa elokuvia, pelailla pelejä tai vaikka lähteä viihteelle, jos siltä tuntuu. Saunavuorosta puolet on löylyaikaa ja loppupuolikas on ns. suihkuaikaa. Kumpikin rakastamme saunomista, mutta emme pysty kovinkaan kauaa kuumassa löylyssä istumaan, joten useimmiten olemme jo 20 min saaneet saunomisesta tarpeeksemme ja siirtyneet suihkuhuoneen puolelle. Vaikka olemme molemmat naisihmisiä, emme osaa suihkussakaan viettää ikuisuutta ja olemme asunnolla takaisin yleensä jo puolta tuntia ennen saunavuoron loppumista. Asuntomme kylppäri on sen verran pieni ja lämmin, ettei siellä halua suorittaa mitään aikaavieviä kaunistautumisoperaatioita (ihan niinkuin niistä mitään apua edes olisi!), joten usein osa saunavuorosta tulee käytettyä ihon kuorimiseen ja muihin naisten puuhailuihin.




Kotona asuessani jokaviikkoinen saunailta kuului aina osaksi lauantai-iltaa. Silloin ajattelin, etten voisi koskaan kuvitellakaan pystyä asumaan jossakin ilman mahdollisuutta saunailtoihin. Opiskeluaikani sitä kuitenkaan ei koskaan saanut aikaiseksi varattua saunavuoroa ja ns. lenkkisaunat eivät sopineet omaan aikatauluun, joten saunominen jäi satunnaisiin saunomiskertoihin kotona tai kavereilla käydessä. Vähitellen tottui siihen, ettei pääse viikoittain rentoutumaan saunaan ja alkoi kehitellä muita rentoutumiskeinoja.

Muutettuani asumaan samaan asuntoon nykyisen kämppikseni kanssa päätimme varata saunavuoron, koska kämppikselleni saunominen on aina kuulunut osaksi viikkoarutiinia ja hänestä on tärkeää päästä pitkän työviikon jälkeen rentoutumaan saunan lämpöön. Saunavuoron aikana nautimme yleensä lämpimissä löylyissä istuen tölkilliset jääkylmää siideriä tai lonkeroa. Saunan jälkeen sitten vietämme herkutteluillan joko leffan, animen tai lautapelien parissa.



21. syyskuuta 2012

Viikinkiperjantai Valhallassa

Kuluneen vuoden aikana onnistuimme kämppiksen kanssa kerämään varsin mukavan pesämunan "herkuttelutilille" keskittämällä kaikki bonukset kahden etukortin voimin samalle tilille. Yleensä rahoitamme "herkuttelutililtä" kahvilakäyntimme, mutta vietettyämme kesän eri paikkakunnilla (vähensi yhteisiä kahvilareissuja aikalailla) tilille kertyi sen verran suuri summa kahisevaa, että päätimme käydä syksyn aikana kerrankin kunnollisessa ravintolassa syömässä ainaisten pikaruokailoiden sijasta.

Alunperin suunnitelmissa oli käydä syömässä Puijon torniravintolassa ja nauttia samalla henkeäsalpaavista maisemista, mutta sään näyttäessä sateiselta päätimmekin toteuttaa pitkäaikaisen haaveemme ja suunnata ruokailemaan viikinkien tyylillä Haraldiin. :D




Viikinkiravintola Haraldissa meitä kiinnosti eniten juuri viikinkiteema ja mielenkiintoisista ainesosista koottu menuu. Ruokalista tosin on hieman hintavanpuoleinen opiskelijabudjetille, joten olemme lähinnä odotelleet rahatilanteen sallivan vierailun tässä ravintolassa. Viikinkiteema oli toteutettu hyvällä maulla ja ravintola olikin sisätiloiltaan hyvin viihtyisä. Ruokalista oli täynnä herkullisia makuyhdistelmiä ja olikin varsin hankalaa yrittää päättää mitä haluaa sillä kerralla syödä. Lopulta valitsin alkuruuaksi "Päällikön tyttären viheriäisen salaatin", pääruuaksi "Kaskenpolttajan häränpihvin", jälkiruuaksi "Haraldin tervaisen" ja palanpainikkeeksi "Viikingin voimaoluen". Annoksien sisältöä en ala tässä kuvailemaan, lisätietoa saa halutessaan: Viikinkiravintola Harald - A la carte.


Ruoka oli suussa sulavaa ja herkullista. Ikäväkseni huomasin, että opiskelijabudjetilla elävän vatsa ei veny riittävästi hyvän ruokalautasen äärellä ja en jaksanut ihan koko härkäpihviäni syödä loppuun asti. Onneksi jälkiruoka syödään aina toiseen vatsaan ja ruokailun kruunasi kulhollinen tervajäätelöä.

Postauksen kuvituksena on muutama ravintolassa napsittu valokuva.


Onnellinen hän joka makuhermojaan hellii, onnellinen hän joka toista kestii. Haraldissa nämä onnelliset kohtaa, pidot ainutkertaisiin elämyksiin johtaa.

Purjehtikaa herkkujen maailmaan!

16. syyskuuta 2012

Syyspäivä Puijolla ja koiran kuljetuskärryn koeajoa

Aurinko helli tänään Kuopiota ja lämpötilakin pysytteli +15 asteen yläpuolelle, joten päätimme kämppiksen kanssa suunnata Puijolle valokuvailemaan ja nauttimaan syysauringosta. Asunnoltamme ei Puijolle ole kovinkaan pitkä matka, mutta ajatuksena oli lähteä liikenteeseen polkupyörällä ja jättää pyörät jonnekin hiihtokeskuksen tienoille... ja kiivetä "metsäreittiä" Puijon tornin juurelle.

Ajattelimme polkupyörän vieressä juoksemisen ja metsässä kiipeilyn olevan liian rankkaa koiralle, joten päätimme ottaa mukaan vartavasten koirien kuljettamiseen suunnitellun polkupyörään kiinnitettävän kuljetuskärryn. Kuljetuskärry muistuttaa suuresti lasten vastaavaa, mutta siitä puuttuu sisältä istuin. Sisäpehmuste on irrottavissa ja sisällä on kiinnityslenkki, johon koiran saa kiinni ajon ajaksi. Oman kärrymme tilasimme jo vuosi sitten Saksasta pitempiä pyörälenkkejä varten, koska suomenlapinkoira ei jaksa kovinkaan pitkiä matkoja juosta pyörän vieressä. 





Kuljetuskärryä olemme tosin kuluneen vuoden aikana käyttäneet kaikkeen muuhun paitsi koiran kuljettamiseen. Se toimii kuljetuskoppana kissoille eläinlääkärireissuilla (kissat muovisessa kuljetuskopassa) ja "kauppakassina" automarkettireissuilla. Tänään koira oli kärryn kyydissä ensimmäistä kertaa ja taisi vähän pelottaa kyydissä istuminen, koska yritti kuopia ulos kärrystä kimeästi haukkuen. Annoimmekin hänen sitten juosta menomatkan pyörän vieressä. Paluumatkalla metsäreissu oli tainnut vaatia veronsa ja koira meni kärryyn mielellään istuen nätisti ja hiljaa koko matkan.


Puijolle tosiaan kiipesimme ja laskeuduimme "metsäreittiä" (suorinta tietä ylös ja suorinta tietä alas teitä käyttämättä). Puijon tornissa emme tällä kertaa käyneet, kun emme viitsineet jättää koiraa yksin ulos odottamaan. Sen sijaan keskityimme kuvailemaan mäkitornien tasolta avautuvaa maisemaa (ja jostain syystä itse innostuin lähinnä kuvailemaan mäkitornien rakenteita).












13. syyskuuta 2012

Musiikkia syyskuun sateisiin

Musiikilla on tärkeä merkitys sekä omassa että kämppikseni arjessa. Entistä harvemmin löytyy sellaisia hetkiä, jolloin musiikki ei soi (paitsi tietenkin telkkaria katsoessa ja pelikoneilla pelatessa). Lenkillä mukana kulkee useimmiten iPod tai kännykkä (riippuen kumman akku on ladattu).

Musiikkimaultani olen kaikkiruokainen (hevimetallista rokin kautta poppiin ja danceen). Varsinaisia suosikkibändejä minulla on useita, mutta ylivoimaisia suosikkejani on 30 Seconds To Mars (Leton veljekset!), Linkin Park, Apocalyptica ja Rammstein. Musiikkimakuni kuitenkin muuntautuu useimmiten mielialojeni mukaan, ja tällä hetkellä kuuntelen mielelläni vähän menevämpää biittiä ja varsinkin dubstep soi ahkerasti sekä omassa että kämppiksen huoneessa.

Tämän postauksen lopusta löytyy videomuodossa muutama tämän hetken suosikkikipaleista, jotka soivat jatkuvasti asunnossamme. Nauttikaa omalla vastuullanne! :D





2. syyskuuta 2012

Valokuvauksesta

Kun on tullut jo muutamaan postaukseen liitettyä mukaan itseotettua valokuvia, parasta varmaan kertoa hieman valokuvausvälineistäni ja sun muusta. Valokuvia otan joko kännykällä (yllätys) tai digipokkarillani (Olympus u-7010).

Valokuvia jaksan harvemmin muokkailla, vaan jaan ne yleensä juuri siinä muodossa kuin ne ovat kamerassa siirrettäessä olleet. Kännykällä otettuja kuvia muokkaan Instagram-sovelluksen avulla käyttäen erilaisia filttereitä ja kehyksiä. Välillä kuitenkin innostun muokkailemaan myös digipokkarilla otettuja kuvia tai muodostaa niistä kollaaseja. Tällöin käytän muokkausohjelmana Picasa 3:stä, jonka olen erinäisten kokeilun kautta huomannut olevan se kaikkein toimivin ohjelma itselleni.

Sen verran vähän tulee valokuvia otettua, (vaikka nykyään sitä kuvaakin erinäisiä asioita juuri blogia varten) etten halua vielä panostaa parempaan kameraan tai maksullisiin kuvankäsittelyohjelmiin.

1. syyskuuta 2012

Kaupunkivaelluksella Saaristokaupungissa

Sateeton ja suhteellisen lämmin päivä houkutteli lähtemään päiväretkelle Saaristokaupungissa olevalle Pölhön grillipaikalle. Vaellusseuraksi lähti mukaan paras ystäväni ja hänen koiransa. Kävelymatkaa grillipaikalle oli noin 3 km eli juuri sopivasti, että voi hyvällä omatunnolla herkutella. :D

Tuttavamme vakuutti meille, että grillipaikalla löytyy kuivia polttopuita. Paikalle saavuttuamme huomasimme kuitenkin, että polttopuita ei ollutkaan tarjolla. Onneksi vähään aikaan ei ollut satanut, joten lähimetsä oli täynnä kuivia oksia, joilla saimme nuotion aikaiseksi. Entisenä partiolaisena voin ylpeänä myöntää, että nuotion sytytystaidot eivät olleet vielä kadonneet ja nuotio syttyi heti ensimmäisellä yrittämällä.

Grillipaikalla tuuli sen verran, että nuotio meinasi välillä sammua, mutta saimme onneksi paistettua makkarat ja paahdettua vaahtokarkkeja. Retken kruunasi termospullosta löytynyt kahvi. Nuotiopaikka sijaitsi kauniilla paikalla, mutta hieman tunnelmaa pilasi ympäristöön jätetyt roskat. :/ Sää helli meitä koko kolmen tunnin reissun ajan ja palasimme tyytyväisinä kämpille savulta tuoksuen.

Tämänkertaisen postauksen kuvituksena on retken aikana otettuja kuvia.