Haluankin nyt jakaa tämän kyseisen runon lukijoideni kanssa, koska uskon, että siinä on puettu sanoiksi meidän kaikkien tuntemukset ja ajatukset äideistä ja äiteydestä. Joten olkaapa hyvät:
Sinä kannoit minut maailmaan elämän itkuun ja lauluun.
Sinä autoit minut matkaan elämän omaan kulkuun.
Sinä annoit onnesi kokonaan, sinä opetit tajuamaan,
että elämän lahja annetaan kaikille kerran vaan.
Sinä tyynnytit minun kiukkuni, sinä lohdutit surullista.
Lämpöinen on minun muistoni äänesi hellästä soinnista.
Sinä autoit minua tielläni, kun elämäni oli synkkää.
Sinun rakkautesi turvanani pahat ajatukset pois työntää.
Rikkautta yhä vieläkin saat siitä, mitä kerran annoit.
Sinä olethan kuin ennenkin enkä antaisi sinua koskaan pois.
Kai tiedät sen, että rakastan sinua, sitä äitiä, joka olet minulle.
Jos sinäkin rakastat minua - olen aina tässä, juuri sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti